Karavaanaritoimintaan liittyviä henkilöhaastatteluja.

---

Päivitetty 3.8.2025

Maailmanmatkaaja suurella sydämellä – Kabe kaverina!

 

Kysymykseeni kuka olet, Irma Fagerholm vastaan ”Ujo ja hiljainen” samalla naurahtaen.  Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän vilkaisee minua ja tokaisee ”Siis puhelias ja avoin”. Vastaus vaikuttaa enemmän savolaiselta kuin Myrskylästä peräisin olevalta, mutta kuvaa erinomaisesti Irman iloista elämän asennetta. Hän kuitenkin jatkaa pohdintaansa ja kiteyttää oman olemuksensa ”Kanssa ihmisistä välittävä maailman matkaaja, jolle perhe on erittäin tärkeä”.

Karavaanari matkojaan Irma ajelee tällä hetkellä Kabe Travel Master matkailuautolla, jonka paino on enemmän kuin 3 500 kg. ”Auton kuljettaminen edellyttää kuskilta C-luokan ajokorttia” kertoo Irma. Häneltä löytyy kokemusta matkailuajoneuvon ratin takaa, sillä hän on alkanut kuljettaa matkailuvaunua vuonna 1984. Karavaanarin kokemusvuosiltaan hän on tukevasti keski-ikäinen ja matka jatkuu edelleen.

Matkailuajoneuvolla niin kotimaassa kuin ulkomailla

Ensimmäinen matkailuajoneuvo oli matkailuvaunu ja ensimmäinen kotimaan kohde oli Mikkelin Visulahti. Määränpää valikoitui, kun ”Halusimme, ettei kohde ole liian lähellä eikä toisaalta liian kaukana kotia” kertoo Irma. Perheen kuskina on aina toiminut Irma, koska puolisolla ei ole ollut ajokorttia. Leiriytymiseen Visulahdessa liittyy myös huvittava – ja hiukan ylpeyttäkin kuvastava muisto. Kun leiri oli saatu pystyyn, kahvit keitettyä ja kahvin juonti aloitettu, oli viereen tullut telttailijoita. Ennen kuin telttailijat olivat ryhtyneet kokoamaan telttaa, alkoi sataa. Teltan pystyttäjät menivät autoonsa sisälle odottamaan sateen päättymistä. Irma oli todennut puolisolleen, että ”Laitetaan vaunussa kaikki valot päälle, näkevät kuinka mukavaa ja kotoisaa vaunussa on”.

 

Kotoisuus vaihtui seikkailuun , kun Irma ja puoliso päättivät suunnistaa ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Moskovaan vuonna 1985. Kyse oli silloisesta Neuvostoliitosta. Heillä oli vaunu numero kaksi käytössään eli vähän isompi matkailuvaunu kuin aloittaessa 1984. Hän muistelee Moskovan valikoituneen sillä perusteella, että puolison mielestä Pohjoismaat eivät ole ulkomaita eikä niihin näin ollen matkusteta. Moskovan ensimmäisestä reissusta Irma muistaa byrokratian. Lisäksi vertaistietoa ei ollut samalla tavalla saatavissa kuin nykyisin, kaikki piti selvittää itse. Neuvostoliitossa ei saanut pysähtyä kuin paikoissa, jotka oli merkinnyt matkasuunnitelmaan ja pimeällä ei saanut ajaa. Hän ei kuitenkaan antanut ensimmäisen kerran perusteella periksi, vaan kävi kertauskurssin, kun he matkustivat Moskovaan uudelleen vuonna 1987. Asiointi kielenä Neuvostoliitossa käytettiin englantia ja viittomia eikä humoristit puheet olleet sallittuja varsinkaan viranomaisten kanssa.

Yhtä monta maata kuin reissuvuosia – kokemusta ajelusta 40 maan maanteillä

Irma laskee, että he ovat käyneet kaikissa Euroopan maissa. Kaikkiaan hän on ajanut 40 eri maan maanteitä.  ”Nordgapista Espanjan etelärannikolle Moskovan ja Monacon kautta” hän luettelee. Kun totean, että kaiken muotoiset valtiomallit on siis nähty, Irmaa naurattaa. Hän muistelee, että ”Monacossa taisivat luokitella meidät vähävaraisiksi, koska saimme vain pieniä tuoppeja olutta”.

Irma ja hänen puolisonsa ovat pääasiassa matkustellet kahdestaan. Ensimmäisen matkailuvaunun hankinta-aikaan lapset olivat jo nuoria aikuisia eivätkä enää olleet innokkaita lähtemään mukaan. Lapsenlapset ovat olleet mukana jonkin verran reissuilla. He ovat viettäneet matkailuajoneuvoilla 15 talvea Espanjassa. Matkojen parasta antia ovat matkat, matkan tekeminen ja matkalla kohdatut ihmiset. Hän toteaa ”Minä hallitsen englannin ja puoliso hallitsi ruotsin kielen”. Hänen mukaansa kielitaito auttaa ja helpottaa selviytymään eri maissa monenlaisista tilanteista ja ennen kaikkea olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

 

Matkailuajoneuvot ovat suurentuneet ja kehittyneet teknisesti

Irma arvioi, että karavaanaritoiminnan ja leirintämatkailun suurin muutos on tapahtunut ajoneuvojen suurentumisessa ja tekniikan kehittymisessä. Hän arvelee, että leirintämatkailun ydin on edelleen sama kuin 40-vuotta sitten eli omatoimista ja itsenäistä matkustamista oman asunnon kanssa. Hän ynnää ”Leirintäalueita on enemmän, alueiden palvelut ovat parantuneet – etenkin sosiaali- ja peseytymistilojen osalta”. Hän lisää myös, että vertaistiedon jakaminen on tehostunut somen ja netin kautta. Muutoslista on loppujen lopuksi melkoinen – parantuneet leirintäaluepalvelut, kasvaneet matkailuajoneuvot, kehittynyt tekniikka ja tehostunut kokemustiedon jakaminen.

80-luvulla karavaanaritoiminta oli nosteessa, kun matkailuajoneuvokalusto alkoi kehittyä. Toimintaan tuli mukaan uusia ihmisiä. Ihmiset pystyivät ostamaan omia matkailuajoneuvoja. ”Olen ollut SFC-Helsingin matkailuauto-asiamies 80-luvulla” virkahtaa Irma vielälopuksi.

Irman sydän sykkii leirintämatkailulle

Irma kokee, että leirintämatkailun parhaita puolia ovat vapaus kulkea omilla aikatauluilla, uusien paikkojen näkeminen ja ennen kaikkea ihmisten kohtaaminen. Hän on reissunainen, joka kulkee omia teitään ja tulee toimeen ihmisten kanssa. Lempipaikkoja hän ei suotu nimeämään, toteaa vain ”Joitakin vakiopaikkoja, joissa olemme käyneet useammin, on ollut”.

Matkasuunnitelmia Irma ei etukäteen tee. Hän valitsee vain I käynti kohteen, jonka jälkeen ”Edetään tunteen ja fiiliksen mukaan – minne milloinkin”. Kabe Järvi-Suomi ry:n toiminnassa hän on ollut mukana heti yhdistyksen perustamisen jälkeen. Tällä hetkellä hän on yhdistyksen varapuheenjohtaja. Hänestä on mukava viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Ihmisten, jotka suhteutuvat maailmaan avoimesti ja uteliaasti, tahtovat kokea ja nähdä uusia paikkoja.

Teksti: Mervi Valta

Valokuva: Mervi Valta

 

 

---

Päivitetty 5.7.2025

Puheenjohtaja Jari Rissanen, 29.6.2025

PUHEENJOHTAJA, YHDISTYKSEN NAVIGAATTORI

Kuka olet?

Jari Rissanen, asuinpaikka Kuopio

Milloin ja miten aloitit leirintämatkailun?

Hankimme vuonna 1989 Solifer matkailuvaunun. Olimme molemmat kiinnostuneita leirintämatkailusta ja vaunun hankinta oli yhteinen päätös.

Kuinka pitkään sinulla on ollut Kabe-merkkinen matkailuajoneuvo?

Kabe meillä on ollut vuodesta 2007. Kabe-vaunu oli 5. vaunumme ja olimme jo varmoja, että karavaanaritoiminta on meidän juttu. Tämän jälkeen meillä ei ole ollut muita kuin Kabe-merkkisiä matkailuajoneuvoja. Olemme olleet Kabe-karavaanareita noin 15 vuoden ajan.

Miten paljon liikutte vuodessa matkailuajoneuvolla?

Vuonna 2024 kotimaassa tuli 2 500 matkakilometrejä. Tämän lisäksi kävimme vuoden vaihteessa 2024-2025 Espanjassa, reissussa tuli yli 6 700 matkakilometriä. Meillä on ollut kausipaikka Alatalossa vuodesta 2011. Reissaamme myös paljon kotimaassa ja osallistumme erilaisille treffeille eri puolella Suomea. Lisäksi käymme festivaaleilla sekä lähellä että kauempana.

Toive tai unelma, jonka tahtoisit toteuttaa karavaanarina?

Tahtoisin matkustaa Australiaan ja vuokrata sieltä matkailuajoneuvon. Toiveena on reissata Australian saarella ja tutustua maahan.

Mikä on parasta leirintämatkailussa?

Harrastuksen parissa tapaa ja kohtaa uusia ihmisiä, joilla on sama harrastus ja jotka ovat kiinnostuneita karavaanaritoiminnasta. Leirintämatkailu on rentoa ja kanssakäyminen toisten matkailijoiden kanssa on helppoa.

Mikä on parasta Kabe Järvi-Suomi ry:ssä?

Yhdistys kokoaa yhteen jäseniä, joita yhdistää kiinnostus Kabe-merkkisiin matkailuajoneuvoihin. Yhdistyksen tilaisuuskissa ja tapahtumissa tapaa jäseniä laajalta-alueelta. Ihmisten välinen kansakäyminen on leppoisaa ja avointa. Rento yhdessä tekeminen yhdistyksen tapahtumissa on antoisaa. Tapahtumissa saa uusia tuttuja ja ystäviä.

Mikä saa sinut iloiseksi?

Ihmisten kanssa keskustelu, jutustelu ja seurustelu – yhdessä oleminen ja puuhastelu.

Millainen puheenjohtaja olet?

Yritän olla tasapuolinen ja pyrin ottamaan kaikki huomioon. Olen avoin keskusteluilla ja ideoille, teen asioita yhdessä toisten kanssa. Yhdistyksen toiminnan kehittäminen kiinnostaa minua ja toivon saavani toimintaan mukaan mahdollisimman laajasti jäseniä ja jäseniksi uusia kabelaisia.

Motto, jonka tahdot jakaa muiden kanssa?

Voisihan se olla huonomminkin tai olla huonompikin.

Teksti ja valokuva: Mervi Valta